Ammattikoulutuksen historiaa Suomessa

mestari kisälli

Ammattiin kouluttautuminen eu suinkaan ole mikään uusi juttu Suomessa. Sen juuret ulottuvat jo niinkin pitkälle kuin 1600-luvulle saakka. Silloin tapana oli että nuori joka toivoi saavansa itselleen jonkin ammattitutkinnon, meni ns. oppipojaksi jollekkin käsityöläiselle.

Yleisiä ammattiin kyseistä kautta opiskeltavia ammatteja olivat tuona aikana esimerkiksi kultaseppä, kirvesmies, räätäli, suutari ja kultaseppä. Opinnot kestivät noin  4-5 vuotta, jonka jälkeen oppipoika saattoi suorittaa niin kutsutun kisällinäytteen. Jos hän suoritti taidonnäytteen hyväksytysti, sai hän siitä edespäin käyttää kisällinimeä.

Mestariksi päästäkseen kisällin tuli kuitenkin opiskella vielä ainankin kolmen vuoden ajan ja kaikki kisälleiksi valmistuneet eivät suinkaan jatkaneetkaan opintojaan mestari tasolle asti. Mestariksi päästäkseen kolmivuotisten opintojen tuli olla myös erittäin monipuolisia ja ammatillisten taitojen huippuluokkaa.

Kyseisenkaltainen oppimisjärjestelmä jatkui Suomessa aina 1800-luvun loppuun saakka, jonka jälkeen aloitettiin päättäväisesti erityyppinen ammattikasvatus. Ideana oli tällöin kouluttaa Suomelle osaavia ja teknisesti taitavia työmiä ja hiukkasen myöhemmin myös naisia. 1900-luvun alkupuolella hierarkia ammattiryhmien välillä oli tärkeässä asemassa. Tämä synnyttikin tarpeen aloittaa myös erilaisia työnjohtajakursseja joista valmistuneet toimivat muiden työntekijöiden esimiehinä.

Suuri murros Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtui 1960-luvulla, jolloin teollisuuden ja palveluelinkeinojen määrä kasvoi Suomessa suorastaan räjähdysmäisesti. Maatalous muutti myös 60-luvulla muotoaan ja kaupungistuminen alkoi toden teolla.

Nykyisen ammattikoulutusjärjestelmän voikin sanoa olevan hyvin pitkälle peruja 1960-luvulle tehdystä suunnitelmasta. Silloin aloitettiin mm. ammatinvalinnan ohjaustoiminta, opiskelijamäärien kasvattaminen ammattioppilaistoksissa, ammattikouluverkon perustaminen ja laajentaminen sekä kaupungit ja kunnat velvoitettiin tarjoamaan ammattioppilaitoksia.

Nykyisin tavoitteet ovat hyvin pitkälle samoja, kuin idealsitisella 60-luvulla, mutta nykyään kannustetaan vahvasti elinikäiseen oppimiseen. Toisen asteen koulutus on mahdolllista myös muille kuin juuri peruskoulun suorittaneille ja yhdistäväksi tekijäksi on muuttunut se että ammatillinen koulutus on kaikille nykyään kolmivuotinen.